Kesämekon tuunaus

Ihanaa, kun iski taas pitkästä aikaa ompelu-innostus!
Nyt onkin kaapissa paljo "uusia" kesävaatteita,
monet vanhat käyttämättömät kuteet pääsi siis uudistettaviksi.

Eka otin käsittelyyn kaverilta ostetun mekon, joka jäi kuitenkin yli vuodeksi kaapin perälle...
Helma oli pohkeeseen asti, eli pituus ei ensinnäkään omalle vartalolle ollu kovin hyvä.
Keskeltä lähtevät ohuet (niskan taakse solmittavat) olkaimet oli kans ongelmana:
siinäpä sellanen yhdistelmä joka ei vaan mun makuun iske.

Onko muuten muilla samaa ongelmaa niskan taakse solmittavien olkainten kanssa:
hartiat meinaa väkisin mennä kyyryyn ja yläselkä kumaraan, 
pää tuntuu roikkuvan rinnassa asti niskassa painavien olkainten vuoksi
ja kaupanpäälle huonoryhtisestä olemuksesta saa vielä jomottavan hartia/niskasäryn?

Meikä ilmottautuu.

Siispä muutosta kehiin!

Helman lyhentämisen jälkeen kangasta oli uusien olkainten tekoon.
Omaa silmää miellyttää reilun levyiset suikaleet, mieluiten viistoon menevät 
eikä suinkaan suoraan olkapäiden päältä kulkevat. 
Sellaiset mokomat kun meinaa valua välillä olkapäiltä alas...

Eteen ompelin myös vetoketjun vähän "ryhtiä" antamaan
ja pienellä yksityiskohdalla mekko muuttukin yksinkertaisesta rantaleningistä 
vähä mielenkiintoisemmaksi ja monikäyttöisemmäksi kesämekoksi!

Sen lisäks, että vähällä tuunauksella tosta mekosta sai tosi käyttökelpoisen ja kivannäkösen,
se on myös ihanantuntunen käyttää!
Tuo yläosan resori istuu tottakai täydellisesti, ja loppuu sopivasti vyötärön kapeimpaan kohtaan.
Kangas on myös kevyt ja hengittävä, kuitenkin tarpeeksi paksu ettei auringonvalo tee oloa ihan alastomaksi...
Selässä ristiin menevät olkaimet on tämänhetken rakkaus!
Tää ihana uutuus pääsi näkemään päivänvalon jo tänään ystäväperheen lapsen rippijuhlissa,
ja käyttökertoja tulee kyllä kesällä olemaan paljo!
 

Nyt viimeistään kaikki tunkkaiset villatakit sekä paksut farkut syksyä odottelemaan
ja kesämekkojen helmat heilumaan!
Paljon aurinkoa kaikille lukijoille!

Keskikesän kemut

Nyt on kesätyöt ohi ja "lomailu" alotettu!
Oon niin kesälomafiiliksissä, että en pysty ees sanomaan olevani taas työttömänä.
Kyllä tää olotila sitten syksymmällä muuttuu ihan itestään tilaan "työtön",
mut nyt nautin kesästä niin täysillä!

Oon ollu kesällä vapaalla viimeks opiskeluvuosien aikana.
Eli viis vuotta sitten.
Niiden aikojen jälkeen sain pitkäaikasen sesonkityön, ja olinkin duunissa kevät-kesä-syksyn,
ihan loppukesälle sai aina sen kahdenviikon loman 
joka buukattiinkin perheen kanssa aina ääriään myöten täyteen, heh.
Niissä kesälomareissuissa ei tietenkään mitään vikaa ollu, 
mut nyt vasta tajuaa miten hienoo on viettää kesällä aikaa rennommissakin merkeissä!

Voi herätä aamuauringon paisteeseen ja keittää kahvit ilman kiirettä.
Rankkasateiden jälkeen raikkaasta ilmasta innostuneena voi kirmata hölkkälenkille kelloon katsomatta. 
Takapihan pientä yrttipuutarhaa saa myllätä aamusta iltaan, ihan vaan silloin kun säät sallii tai innostus iskee.
Saa sopia keskelle päivää kahvittelu-treffejä ystävien kanssa
ja lupautua mukaan kesätapahtumiin.

Kesätapahtumista puheenollen, niitäkin on kalenteriin kerennyt rustaamaan ihan kiitettävästi!
Varmistuneet festari-vkloput keskittyy tänne Savoon, miksipä lähteä merta edemmäs kalaan...
Oluset ja RunniRock  tulee koluttua läpi, tosin esiintyjät on kyllä Olusilla se toissijainen asia. Se kun on hyvän ystävän kanssa se "jokakesäinen perinne" ja kavereiden tapaamispaikka muutenkin.
RunniRockissa puolestaan täräyttelee heviä ukon bändi Pohjoisen Soturit muiden mukiinmenevien artistien lisäksi, joten siellä keskitynkin enemmän laittamaan jalalla koreasti!
Eikun heiluttamaan siis tukkaa.

Fiilistellään vielä kuitenkin juhannusta!
Oltiin telttailemassa ja latailemassa akkuja keskellä korpea, 
voiko siinä enempää sielu levätä... Kyllä tek hyvvee!
Kaikki kuvat tässä siis yöttömän yön vietosta, 
tuo ylläoleva otos kyllä naurattaa tällähetkellä vieläkin.
Biitsidrinkkiä juhannuksena rannalla, mutta hetkinen... Sormikkaat? Niin, olihan ne kelit vähän koleat ja sateiset.

Alkukesän viileistä keleistä viis! Meikä ei hellettä kaipaakaan.
Raikas tuuli saa siivittää jatkossakin mun lenkkeilyä, pyöräreissuja ja pihatöitä.
Auringosta nautin puolestaan mieluiten mökkirannan laiturilla, kaupunkireissuilla jäätelökioskilla notkuessa ja lämpiminä iltoina grillin ääressä tai terassilla...

Ihanan valoisaa, yllätyksellistä ja piristävää kesää kaikille!

Here I am.

Miten äkkiä elämänrytmi ja vapaa-ajanvietto voikin muuttua ihan suunnasta toiseen!
Pitkän ja jokseenkin toimeettoman talven jälkeen onkin yhtäkkiä sata rautaa tulessa.
Tai jos ei ole, niin siltä kuitenkin tuntuu! 

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan,
ylemmässä kuvassa vietän ah-niin-ansaittua vapaata viikonloppua ystävän synttäribileissä.
Vapaa perjantai-ilta maistukin makkeelle, kesätyö kun on vienyt aikaa lauantai-päiviä myöten.

 Alkukesän pyöräreissuilla on taas tullut koluttua lähitienoota.
Lähimetsästä löytyy ihanan satumainen lähde
ja vastapainoksi (karmivia? kiehtovia?) reikäpuita!

Ja takapihallakin tarkenee taas viettää aikaa!
Viikko sitten haettiin kiinalaisesta take awayt, ja herkuteltiin ulkona perinteiseen piknik-tyyliin.
Toisena päivänä pulestaan istuin terassilla työviikon jälkeen ihan vaan rentoutuen vihretäviä puita ihastellen
ja korviahuumaavasta linnunlaulusta nauttien.

Oonko muuten ihan jälkeenjäänyt tukkamuodin uusista kaumpauksista,
vai miks mulle koitti ihan käsittämätön ahaa-elämys kun keksin nostaa pitkän otsatukan pompulalla takaraivolle?
Onhan toi mininuttura aika söpö tuossa takaraivolla keikkuessaan,
ja pysyy tukka kätevästi ja katseitakestävästi pois silmiltä.
Taidankin tästä heittää paljonkäytetyt pinnit kesälomille!

Huhtikuun kuulumisia

Ihana kevät jo!
Sain kivan pienen ompeluhomman isosiskolta,
joka kaipasi talvella syntyneelle vauvalleen keväthattua.

No tein kaksi.
Koska en vaan osannut päättää, kumpi malli olis kivempi...

Kesäkin on jo ihan nurkan takana:
sain muutama viikko sitten varmistuksen lyhyestä kesätyöstä puutarhatyöntekijänä.
Oon ihan innoissani siitä,
koska ensinnäkin pitkä talvi työttömän eloa takana...
Ja puutarhahommat kiinnostaa tietysti! 
Saapa nähdä miten hommat luonnistuu, jos ei muuta niin onpahan ainakin kokeiltu!

En kerinnyt muuten tänätalvena kuin muutaman kerran lumikenkäilemään (koukuttava harrastus, suosittelen),
nyt saa jo kaivaa kevyet lenkkikengät kaapista
ja suunnata sulille teille nauttimaan auringosta.
Tai räntäsateesta ja kylmästä tuulesta... 
Vappukeleiksi ainakin on vähän epävakaata säätä luvattu murrrr.

Kuvissa lähimetsän fiilistelyä kirkkaana lauantai-päivänä.
Käytiin juomassa kahvit laavulla ja kuleksin kamera kaulassa ihastellen luonnon pintoja ja muotoja.
Valokuvaus on kans tärkee harrastus, 
ja meikän mies on paras 
koska sehän se kuitenkin osti mulle synttärilahjaksi
sen kauan haaveillun järkkärin, Canon EOS 700D:n.

Nyt ollaan muuten julkaistu se PoSojen musavideokin,
jota pääsin mukaan kuvaamaan.
Ei onneksi mennyt uusi aluevaltaus ihan penkin alle, heh...

Tyylini 10 vuoden ajalta!

Käsi ylös, kuka muukin eksyy aina välillä kauhistelemaan tai naureskelemaan
vanhoja irc-gallerian kuvia
ja muita teinivuosien kuva-albumeita tietokoneen syövereistä?
Sehän osoittautuikin taas hyvin viihdyttäväksi puuhaksi,
ja parhaat (?) palat täytyykin nyt julkaista täällä!

15-vuotta

Alottelin vuonna 2005 ylä-asteen jälkeistä elämää Kainuussa talouskoulussa ja muoti rupes kiinnostamaan. No, mitä siis se "muoti" oli teinitytölle... Seppälä määritteli sen aika hyvin tuolloin?
Siispä värikäs kangasvyö sillä ärsyttävällä metallilaatalla täytyi olla...
Nuo hassut painikengät (?) oli kans kova juttu!

16-vuotta

Oho, on vissiin keltanen väri iskenyt!

Nuo Onlyn farkut oli NIIN tärkeet.
Samoin rintamerkit, rikkinäiset lenkkarit (erivärisillä nauhoilla...) ja itsetehdyt laukut (molemmissa kuvissa on omatekemät).

Tukkatyylit rupesi kiinnostamaan kans hulluna, mutten tohtinut vielä värjäillä.

Saksille oli käyttöö siitäkin eestä, kun aloin kokeilemaan erilaisia malleja ite.

Kampaajalla siis en oo käynyt vuoden 2003 jälkeen.
Hei ja mä muuten käytän vieläkin noita mustia buutseja, ne on rakkaat!

17-vuotta

Alotin kymppiluokan ja rupesin pukeutumaan vähä poikamaisesti välillä,

hupparit ja poikien farkut oli ihan perusjuttuja.
Vasemmanpuoleisen kampauksen nimi oli muistaakseni (ystävääni lainaten) "ankanperse."

Olin haaveillu salaa keesistä jo hetken, ja annoinkin kämppäkaverin vähä parturoida mua!

Tyylimuutoksen myötä itsetunto ja tyytyväisyys omaa ulkonäköö kohtaan koheni muuten huomattavasti. 

Tuli rohkeutta pukeutua vähän erilailla.

Ps. Mikä juttu toi oli, kun piti aina muokata kasvokuviin jotain ihme ClipArt-kuvia, hahaa...

18-vuotta

Alotin ammattikoulun vaatetus-artesaanilinjalla,

mut en tehny kolmen vuoden aikana itselleni juuri mitään käyttöön tullutta vaatetta...
Kirpparit oli kovassa käytössä.

Pääsin synttäri-matkalle Amsterdamiin (kuva vasemmalla) ja ostin sielä päheet Converset
-oi sitä iloa kun sai ekat katu-uskottavat merkkikengät! (kuvassa oikeella).

Rakastuin myös punaseen väriin ja tepastelin varmaan ekan täysi-ikäisen vuoteni 

tossa punasessa jakussa ja mustissa farkuissa!

Niittivyöt tuli jäädäkseen... Ja hiukset lyheni taas. Värjäsin myös tukan mustaksi ekan kerran.

Rakastin tota tukkaa!

Fanitin punk-tyyliä ja kannoin farkkujen vyölenkeissä kilon painoista ketjua.

19-vuotta

Kun rupesin kasvattamaan irokeesiä pois, mulla oli sattuneesta syystä toi huivi-kausi...

Hiustyyli muuttu vuoden sisällä blondista ja pinkistä aina takas mustaan. 

Oli myös noi hiustenpidennykset hetken, 

vaatteet ja meikkaaminen alkoi menemään tässävaiheessa poispäin siitä poikamaisesta tyylistä.
Leikin myös vähä kameleonttia, sitähän se oman tyylin etsiminen pitkälti onkin!
Välillä nimittäin päällä oli rusettikorkkarit ja paljon punaista,
toisinaan sit pelkkää niittiä ja ketjua!

20-vuotta

Ompelin tuon punamustan mekon valmistujaisiini, 

ja rupesin vasta siinä vaiheessa tajuamaan miten kiva on käyttää itsetehtyjä vaatteita!

Aloinkin ompelemaan itselleni enemmän, ja tuunasin melkeen kaikkia vaatteitani enemmän tai vähemmän.

Musta tukanväri kyllästytti ja vaihdoin punaiseen, kannatti!
Ja tuo niittisomisteinen bikertakki oli parasta mitä tiesin.

21-vuotta

Olin vähänaikaa töissä teatterilla puvustajana ja sen jälkeen vaihetelevasti työttömänä sekä kaihdintyöntekijänä. 

Käytännöllisyys vaatteissa kiinnosti nyt enemmän,

kuin peukalonpaksuiset kettingit tai mahaa paljastavat lantiomalliset farkut... 
Rupesin käymään erilaisten bändien keikoilla ja kuuntelin tosi paljo Turmion Kätilöitä,

niistä harrastuksista varmaan viimeistään lähti se bändipaitojen haaliminen kaappiin. 
Käytin ihan oikeesti bändipaitoja joka paikassa!

22-vuotta

Sitten alkoikin tämä leopardi-villitys!

Siis onko mulla tosiaan jokaisessa kuvassa jotain leopardia?

Paidat, leggingsit, hameet, korvakorut... Kyllä vaan.

Itse tuunattu niitti-nahkatakki oli (ja on edelleen) kans paljon käytössä.

Ja sivusiili, mä jo vähä ikävöin tuota! 

Tää tukkatyyli oli "naisellisella" tavalla ihana paluu teinivuosien irokeesiin, ja tuntu muuten ihan omalta jutulta.

Kunnes huomasin että sivusiili on kaikilla!

23-vuotta 

Tyyliin kuuluu myös tatska, jonka otin muutama vuosi sitten.

Se on paras asuste!

Rupesin käyttämään enemmän koruja, joita teinkin paljo ite.

Suurin ulkonäkökriisi oli tosi tukka:

rakastin tuota pitkäksi venähtänyttä liehulettiä, mut aloin olla laiska värjäämään sitä kahdella värillä...

Pahinta oli kuitenkin hiusten kunto -mulla oli päässä rastoja!

Kiitos siitä kuuluu osaksi tälle mun tärkeelle elämäntavalle, joka näkyykin kahessa alemmassa kuvassa.

Rokkipimu-tyylin vastakohtana välillä on vaan pakko vetää lökäpöksyt jalkaan ja paeta mehtään telttailemaan. (Etsi kuvasta nakki.)

24-vuotta

Ylemmissä kuvissa näkyykin, miten käy kun antaa takkujen muotoutua rastoiksi asti...

Poishan ne oli leikattava!

Nahkahousut oli uus lemppari-juttu, enkä meinannut malttaa luopua niistä kesäksi ollenkaan.

Batiikkivärjäys teki puolestaan paluun kivoissa farkuissa,
luulin etten enää ikinä sietäis sitä kuviota sen batiikki-kietaisuhame-villityksen jälkeen, hyii!

Innostuin kuitenkin minihameista pitkästä aikaa, ehkä se hellekesä vaikutti vähän siihen?

Isot ja näyttävät kaulakorut oli kans ihan parhautta!

Uus pinkki värikokeilu hiuksissa kesti vaan hetken, se ei tuntunut yhtään omalta jutulta.

25-vuotta

Punamustat leopardi-farkut on ollu jo vuosia mun vaatekaapin kulmakivi,

luotto-vaate parhaimmillaan!

Niitteihinkään en ihan helposti kyllästy, enkä myöskään meikkityyliini.

Vaatteissa pitää aina olla joku juju!

Kuviot, vetoketjut, rock-kulttuuri, vyöt, korut, rei'itetyt vaatteet, bändipaidat, yksinkertaiset väriyhdistelmät...

Moni asia on pysynyt 10 vuoden ajan samana.

Uusia muotivirtauksia on kuitenkin ihana yhdistellä omaan tyyliin!

Mikähän on seuraava villitys?

Hauskaa pääsiäistä!

On taas se aika vuodesta, kun sisäinen viherpeukaloni puskee esiin
ja keittiön kaapit notkuvat mämmistä ja suklaamunista.
Kevään pystyy jo aistimaan eilisiltaisesta räntäsateesta huolimatta
eikä pitkä viikonloppu pääsiäispyhineen olekaan yhtään hassumpi ajankohta lähteä vaikka pienelle roadtripille Kainuuseen 
tai viettää lokoisia leffailtoja perheen kanssa...
Ulkoilun, hyvin syömisen ja kananmunien maalaamisen lisäksi tietysti.

Niin minä ainakin teen.

Rentouttavia pääsiäispäiviä kaikille!

T-paidasta rasiaksi

Ihana kevät-aurinko paisto koko viikonlopun ikkunan takaa!
Lämpenevät kelit innosti mut nostamaan talven ajan piilossa olleet aurinkolasit
ja kauniisti auringossa hohtavat korut näkyvämmälle paikalle.
Uutta korurasiaa siis tekemään!

 
Raatelin muutama viikko sitten pari t-paitaa "matonkuteiksi"
ja nyt pääsi sitten vanhat paidat uusiokäyttöön.
Virkattu kori onkin tosi kätevä ja kivannäkönen säilytyspaikka koruille ja laseille.

Vinkkinä muuten muillekin virkkaajille!
Pienistäkin stretch-kankaan paloista saa yhtäjaksoista narua ilman solmuja tai saumoja näin leikkaamalla:

Leikkaa siis esim. paidan etu- tai takapuolelta ylhäältä alas kuvan mukaan.
Käännöskohtiin jäävät neliskanttiset lepareet voi sitten lopuksi pyöristää,
ja narua venyttää napakasti jotta se pyöristyy rullalle.
Meikä leikkasi n. 1 cm paksuisia suikaleita ja narun venyttelyn jälkeen virkkaaminen onnistui ihan pienelläkin koukulla.
Lopputulos oli tosi napakka ja hyvin kasassa pysyvä rasia!