tiistai 29. toukokuuta 2012

Tunikan ompeluohje

Kerrankin muistin kuvailla ompelu-hommiani, ja tämmöstä synty tälläkertaa.  
Väkersin tämän löysän tunikan kyllä just sillä meiningillä, että en menny ees siitä, mistä aita on matalin, vaan en vaivautunut aidan toiselle puolelle ollenkaan...


Lähti siis tästä.
Tarttee kangasta ja sopivan kokoisen paitulin, tässä tapauksessa kun kangas oli venymätöntä niin valkkasin vähän reilun kokosen t-paidan:


Kangas laitetaan kaksinkerroin  ja paita kiinnitetään nuppineuloilla siihen kiinni:


Sitten vähä leikellään, nimittäin olkapäiden kohalta ja sivusaumat kans. Jos oisin käyttäny venyvää kangasta, olis nuo sivut voinu vähän muotoon leikata, mutta nyt tein tämmösen version. Ja ideana olikin reilun löysä lepakkohiha-tyylinen ratkaisu, joten tää skulaa ihan hyvin:


Ja tarkempi kuva leikatusta kaula-aukosta. Jätin niskan puolelle tavalliseen tapaan enemmän kangasta, niin istuu paremmin päällä:


Ompelin olkasaumat ja tein pitkiin sivuihin käänteet. Sitten mallasin kaapua vähän päälle ja tökkäsin nuppineulat sopiviin kohtiin kainalon lähistöön, tässä versiossa käsiaukon mitaksi tuli n. 20 cm:


Sivusaumat ompelin kiinni ja kaula-aukon huolittelin. Käänsin siis vaan kangasta n. sentin verran nurjalle puolelle ja tein kahet ompeleet päälle:


Helman leikkasin puolen reiden korkeudelle ja tein käännöksen, jätinpä pienet halkiotkin molemmille puolille. Jos tää ohut kangas ei olis ollu niin rasittavaa ommella, oisin tehny varmasti vähän kaarenvan helman. Menköön nyt näin sitten:


Lopputulos mallattuna vyön kanssa:  (värit mukavasti vääristyneinä. Oikeastihan kangas on tummansininen kirkkaanpunaisine raitoineen. Ylemmässä kuvassa värit aika kohillaan)


  

Ja nyt ne kesäkelit tänne!

torstai 3. toukokuuta 2012

Vappu sitä vappu tätä.


Biletin vappu-hupatukset pois alta jo perjantaina, päälläni muutama lemppariasia, nimittäin ukolta lahjaksi saatu Amon Amarthin paita ja muutama vuos sitten ostettu niittirotsi.

Sain töistä ruhtinaalliset kaksi päivää vapaata viikonlopun lisäksi. Maanantai ja tiistai menikin  hyvin akkuja lataillessa, käytiin mm. Kuopiossa pyörimässä.

Puijon tornissa tähysteltiin mualimalle. Tätä kaupunkia en kyllä ikinä tuntenut omakseni, vaikka siellä kolme vuotta on tullutkin asuttua...

Taidan olla ikuisesti Kainuun lapsi.