Ihana kevät-aurinko paisto koko viikonlopun ikkunan takaa!
Lämpenevät kelit innosti mut nostamaan talven ajan piilossa olleet aurinkolasit
ja kauniisti auringossa hohtavat korut näkyvämmälle paikalle.
Uutta korurasiaa siis tekemään!
Raatelin muutama viikko sitten pari t-paitaa "matonkuteiksi"
ja nyt pääsi sitten vanhat paidat uusiokäyttöön.
Virkattu kori onkin tosi kätevä ja kivannäkönen säilytyspaikka koruille ja laseille.
Vinkkinä muuten muillekin virkkaajille!
Pienistäkin stretch-kankaan paloista saa yhtäjaksoista narua ilman solmuja tai saumoja näin leikkaamalla:
Leikkaa siis esim. paidan etu- tai takapuolelta ylhäältä alas kuvan mukaan.
Käännöskohtiin jäävät neliskanttiset lepareet voi sitten lopuksi pyöristää,
ja narua venyttää napakasti jotta se pyöristyy rullalle.
Meikä leikkasi n. 1 cm paksuisia suikaleita ja narun venyttelyn jälkeen virkkaaminen onnistui ihan pienelläkin koukulla.
Lopputulos oli tosi napakka ja hyvin kasassa pysyvä rasia!
Mä oon aina lukenut monenlaisia kirjoja:
sarjakuvia, elämänkertoja, tietokirjoja, kevyitä ja rankkoja romaaneita...
Mut nyt muhun on iskenyt muutama kirja niin lujasti, että täytyy julkisesti suositella!
Koska itäinen naapurimaamme on ollu mulle loppumaton mielenkiinnon kohde jo lapsesta asti,
jäin tottakai heti koukkuun Haapasalon 30 päivässä-matkailuohjelmiin.
Ne kaikki on katottu uusintoja myöten!
(oma suosikkini tottakai on Suomensukuiset 30 päivässä.)
Niinpä olinkin onnesta soikeena kun sain tietää Ville Haapasalon ekasta kirjasta,
ja sen sainkin ystävältä lahjaksi saatesanoin
"sinä kun töissä aina puhut tuosta Villestä, niin varmaan tämä kiinnostais."
Kirjaan uppudun aina uudestaan ja uudestaan,
enkä varmaan ikinä pysty kyllästymään siihen!
Uudemman kirjan "Et muuten tätäkään usko..." sainkin sitten joululahjaksi ukolta,
eikä toiveesta kyllä erikseen tarvinnut vinkkailla!
Sen verran on lähimmäiset saanut kuunnella mun Haapasalo-hehkutusta...
Kirjoja itsessään en rupee ruotimaan sen tarkemmin,
ne täytyy kokea!
Jos Venäjä tai Haapasalon toilailut kiinnostaa: suosittelen!
Jos et tiedä kyseisestä miehestä tuon taivaallista: suosittelen silti!
Jos Venäjän meininki puolestaan tuntuu vastenmieliseltä: suosittelen sitäkin enemmän!
Kirjoissa on sopivasti tämänpäivän puhuttavia aiheita Villen näkökulmasta (radikaaleja mielipiteitä ja paljastuksia ei puutu!)
sekä tietty uskomattomia juttuja aina Villen nuoruudesta asti
uusimpiin 30 päivässä-ohjelmien kuvauksiin asti.
Jos esim. ketään ihmetytti Ville Haapasalon seikkaileminen Sotshin talviolympialaisten tiimellyksissä,
paljastuu kirjassa siihenkin liittyviä älyttömiä asioita
joita ei todellakaan uutisissa mainostettu...
Parasta kirjoissa on luonteva kerronta ja upeet valokuvat,
ja tottakai itse sisältö:
ihmiskohtalot, raskaat muistot, selviytymistarinat, kohtaamiset Venäläisten ihmisten kanssa...
Näitä kirjoja ei voi muuta kuin rakastaa!
Moro!
Olipahan villi viikonloppu täällä Savossa,
ajauduin taas mukaan Anti-Teatterin tämänhetkiseen projektiin.
Kuvattiin PoSoille uutta musavideoo, eikä kyllä menoa ja meininkiä puuttunu!
Olinkin ekaa kertaa nyt videokameran takana,
kun ylensä kulen tän porukan kanssa kuvausreissuilla vaan valokuvaamassa meininkiä...
Aina oppii jotain uutta!
Mihinkä sitä tiikeri raidoistaan pääsisi, näin kaiken kuvattavan vaan valokuvina
ja koitin tallentaa vähän tunnelmia digikameralla muun puuhailun lomassa...
Hauskaa hiihtoloma-viikon loppua muillekin vapaata viettäville!
Neulominen ja virkkaaminen on kyllä hauska harrastus!
Kaivoin taas tänä talvena puikot esiin pitkästä aikaa,
kun inspiroiduin Karkkineule-kilpailusta (Fazerin, Pirkka-lehden ja Novitan järjestämä).
Miten muka tuollasen kilpailun voi ohittaa... Värit, kuosit ja koko teema kyllä piristi pimeitä iltoja!
Tein Marianne-clutchin (inhoon kyllä tuota sanaa, mutta sehän tuo on. Okei tein pienen käsilaukun!)
ja avaimenperästä löytyy Fazerin lakupatukan tutut kuviot.
Lankojakin jäi vielä paljon käyttämättä, joten saatanpa kokeilla muistuuko mieleen esim.
villasukan tekeminen...
Vaatteilla, joissa yhistyy ainakin kaksi suosikki-asiaani,
ei vaan voi mennä pieleen!
Tässä yks hyvä esimerkki:
musta väri ja nahka. Ei siinä muuta tarvii.
Kirsikkana kakun päällä vielä pitsi!
Tää ihana toppi on ostos Tallinnasta, kauppaa en kyllä muista...
Mustan ja punasen yhdistelmä on muuten kiehtonut mua jo vuosikaudet.
Muistan kun teini-vuosien jälkeen mun tyyli on aika pitkälti mustaa, mustaa ja mustaa.
Sit ostin ekat kirkkaan punaset pillifarkut,
ja sillä tiellä ollaan vieläkin!
Muutama viikko sitten Pohjoisen Sotureiden keikalla päällä oli myös pelkkää mustaa ja punasta, mukana menossa ihana isosiskoni!
Chaosweaverin bändipaidan oon saanut meikän mieheltä,
se onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan yks rakkaimpia bändipaitoja.
Uudenvuoden-iltana monet varmasti juhlii parhaat päällä shampanjalaseilla kilistellen.
Räiskyvään juhlahumuun tälläydytäänkin monesti sillä "vaatekaapin klassikolla"
eli pikkumustalla.
Itsehän en edes käytä sanaa pikkumusta, vaikka muutamia sellaisia multa löytyykin.
Omaan suuhun sopii paremmin sanat: räväkkä minimekko, biletys-mekko tai tumma bailuvaate.
Sitä osastoo kelpaakin mallailla vuodenvaihteen pippaloihin,
mun täydellinen bilemekko on lahja siskolta jonka sain itse valita shoppailureissulta.
Ja se on täydellinen!
Harmaa väri on muuten alkanut hiipiä salakavalasti mun vaatekaappiin.
Ensin aattelin syyksi talvea; kun kesällä tekee mieli pukeutua kirkkaisiin väreihin ja villeihin kuoseihin,
niin vastapainoksi talvella luminen maisema ja hämärät illat vaikuttaa pukeutumiseen päinvastaisesti.
Mut harmaahan on välillä käytettynä tosi kaunis väri!
Eikä tässä mekossa ainakaan oo vaaraa, että tulis se huomaamaton harmaa hiirulainen-olo...
Tähän mekkoon on supehelppo yhdistää pitkiä riipuksi tai paksu kaulakou.
Myös sukkahousuina menee melkein mitkä vaan, koska simppeli vaate antaa huomiota muillekin asusteille.
Rakastan ihan hulluna tässä mekossa nuita sivuilla olevia nahkakaistaleita
ja malliltaan tämä on just paras!
Siispä kannat kattoon ja
railakasta loppuvuotta kaikille!
"Konstit on monet" sano mummo, kun kissalla pöytää pyyhki.
Ja "vaihtelu virkistää" sano kissa, kun mummolla pöytää pyyhki.
No niin, sananlaskut sikseen. Mulla oli ihan pointti tässä jutussa!
Nimittäin se että vaihtelu virkistää.
Vastapainoksi aikaisemmalle mekko-hehkutukselle
satuinkin tässä yks päivä kaupungilla shoppaillessani H&M:lle katselemaan tarjontaa.
(Niin ne ajat muttuu, olin teini-ikäisenä hirrrrrmuisesti Henkkamaukkaa vastaan,
nykyään on ihan ok kertoa ostavansa sieltä sillointällöin kivoja juttuja.)
Päädyin lopulta katselemaan lastenosastolle vaatteita joululahjojen ostoa ajatellen.
Ja poikien osastolta löytyikin ihan USKOMATTOMAN siisti paita.
Minulle!
Jihuu miten täydellinen college-paita!
Rakastuin tähän ensisilmäyksellä, vaikka jouduinkin tosin käymään vähän kamppailua
tämän ja houkuttelevan Star Wars-paidan välillä...
Mä taidan käydä tästälähtien vähän useemminkin poikien puolella ostoksilla!
Nimimerkillä:
Käytin teininä poikien farkkuja ihan hulluna.
Silloin ennen kuin boyfriend-farkuista tuli muoti-ilmiö!
